Etusivu

Airuen kansilehti

Pääkirjoitus

Lehdet

Yhteystiedot

Tilaa

Osoitteenmuutos

Tilauksen peruutus

Palaute

Linkit


  Airut

 



pääkirjoitus


Anna tilaa yliluonnolliselle!
26.06.2006
Katselet Airut-lehteä, mutta mikä ihmeen Airut-lehti se on?

En minäkään tiennyt mikä se on. Olin 1970 –luvun sarastaessa opiskelemassa Tampereella. Halusin muuttaa maailman paremmaksi. Niin halusivat kaikki muutkin. Marxilaisuus oli silloin kova sana. En ollut marxilainen, olin idealisti. Uskoin valistukseen.
Pääsin opinto-osastoni hallitukseen, olin myös Toryn puheenjohtaja. Valistimme opiskelijamaailmaa erityisesti päihteiden vaaroista. Ei mennyt perille. Ihmettelin, miksi niin paljon oikeaa tietoa, mutta edes nämä isänmaan välkyt eivät tahdo elää kunnon elämää. Mitä he etsivät?

Tietenkin he etsivät silloin vielä puolisoa. Niin minäkin. Löysin. Se ei ratkaissut ongelmiani. Ei heidänkään. Olin hyvin ahdistunut enkä tiennyt, että perusongelman ratkaisu läheni minua koko ajan. Eräänä syysiltana olin kävelemässä lähellä Yliopiston päärakennusta. Satoi tihkua. Olin ymmällä ja ahdistettu. Yhtäkkiä koin ympärilläni suuren valkeuden ja kuulin ikään kuin äänen sanovan: ”Saanko minä kantaa sinun taakkasi ja sovittaa syntisi?”
Sekunnin murto-osassa mielessäni kävivät kaikki eri elämän vaihtoehdot, verukkeet ja niitten seuraukset. Vastasin: ”Saat.” Miksi et sinäkin vastaisi Jumalalle: ”saat!” Kuuntele, mitä hän tahtoo sanoa. Pysähdy hetkeksi ja anna tilaa yliluonnolliselle.
Opiskelukaverini Pera sanoi minulle pian tämän jälkeen: ”Kyllä mä tiän miks sä tulit uskoon. Sä petaat ittelles työpaikkaa.” Pera oli jossain mielessä oikeassa, sillä kun Jumala pelastaa ihmisen, hän antaa tälle myös paikan Jumalan valtakunnassa. Sitä voi kyllä hyvällä syyllä sanoa vaikkapa työpaikaksi. Riippumatta siitä onko se rahapalkallinen vai ei, Jumala palkitsee omansa siitä, mihin ihminen on itsensä likoon pannut.

Jumalan kutsussa on tyypillistä se, että sen vastaanottanut ihminen haluaa antaa kaikkensa Luojalleen. Niin minäkin. Olin saanut äidiltä ja isoäidiltä kantasormuksen, jossa oli suuri punainen kivi. Oikeastaan ei minulla muuta omaisuutta ollutkaan. Tahdoin antaa sen kiven ja kullan Jumalalle. Laitoin sen pakettiin ja vein Keravan vanhaan keltaiseen postitaloon rautatieaseman viereen, kirjoitin lähetteeseen Airut-lehti, Kuninkaankatu, Tampere.
Airut-lehti ja Raamattujen lahjalähetys oli tullut minulle tutuksi, sillä vähän sen jälkeen, kun Jeesus oli minut kutsunut, oli eräs hänen kuuluttajansa tavannut minut jälleen niillä samoilla kulmilla. Tämä nainen antoi minulle traktaatin, jonka kautta Jumala opetti lisää tästä tiestä. Sen lehtisen takakannessa luvattiin rukoustukea ja opetusmateriaalia jokaiselle pyytäjälle. Lähetin pyyntöni ja sain luvattuja apuneuvoja sekä Airut-lehden.

Myöhemmin tutustuin Aune Lehtisaloon, joka on suomalaisen Airut-lehden äiti. Hän antoi elämänsä tälle työlle kokonaan. Vaikka Aune ei koskaan perustanut perhettä, oli hänellä sitäkin suurempi lukijaperhe. Tien valmistaminen toisten sydämiin vaati häneltä tien uudistamista koko ajan myös omassa sydämessä ja sitä se vaatii meiltäkin. Aunelle usko vaihtui näkemiseen viides tammikuuta 1989.
Airuen ja [emolehtemme] Heraldin työ tähtäsi Jeesuksen paluuseen. Nyt on avautunut jotakin siitä, mitä silloin ei vielä nähty, valtava Hengen vuodatus kolmannessa maailmassa. Sen sijaan kahdeksankymmentäluvulla nähtiin kyllä jo se, että Herra vuodattaa täällä lännessä Henkeään ikään kuin alhaalta käsin. Hän parantaa uskovien identiteettiä, heidän olemustaan Herrassa. Tämä kaikki tapahtuu siksi, että seurakunta olisi valmiimpi hänen tulemukseensa. Työntekijämme ovat olleet ja ovat eri suuntien uskovia. Airuen työntekijöitä ovat myös uskolliset esirukoilijat, uhraajat ja lehtien jakajat. Ilman heitä ei tätä työtä olisi. Tällaista varten tämä kädessäsi oleva lehti on olemassa. Ole hyvä! Ja anna eteenkin päin.

SEPPO NIEMELÄ



 
A-Ratkaisut Oy