Etusivu

Airuen kansilehti

Pääkirjoitus

Lehdet

Yhteystiedot

Tilaa

Osoitteenmuutos

Tilauksen peruutus

Palaute

Linkit


  Airut

 



pääkirjoitus


Terve taas! Miltä tuntuu vanheta?
01.04.2007
Siitä on jo kuukausi, kun viimeksi tervehdimme toisiamme. Kevät on selvästi tulossa. Vaikea sitä on uskoa, vaikka sen näkee.

Aamulla, kun lähdin kotoa, näin kuinka joutsenet siipivät toisiaan ja joikuivat vielä jäässä olevan virran päällä. Siinä ihmettelimme kuopukseni kanssa, mistä ne tietävät tulla. Miten Jumalan näkymätön olemus onkin, kun sitä hänen teoissaan tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävillä.

Jumala puhuttelee meitä luomakunnan kautta. Missään ei näy, että syntyisi uutta ilman Jumalaa. Kaikki, mitä nyt luomakunnassa syntyy, syntyy vain sen luodun pohjalta, jonka Jumala alussa loi. Se on kaunista ja valtavaa. Katsotaan sitä. Ihmetellään sitä, sillä se on esimakua siitä, mikä on tulossa, siitä mikä paljastuu, kun KRISTUS ITSE TULEE.

Jo nyt Jumalan iankaikkinen voima on näkyvillä. Ja hänen jumalallisuutensa paljastuu kaikessa kunniassaan, kun me kaikkien kanssa yhdessä notkistamme polvet ja jokainen kieli tunnustaa, että Jeesus Kristus on Herra.

Miltä sitten vanheneminen tuntuu? Tämän kysymyksen esitti nuori täysi-ikäiseni minulle, sillä hän oli juuri valmistautumassa kevään kirjoituksia varten lukemalla ikäkausipsykologiaa. Oli myöhäisilta olohuoneessa. Ehkä hän ajatteli unelmiaan, omaa perhettä, lapsia, ja onko heillä tulevaisuudessa mumman ja ukin kotia.

Vastasin. Keski-ikään saakka ajattelin, että aikaa on. Sen jälkeen aloin laskea, että sitä on aina vain vähemmän. Mitä olen saanut aikaan? Halusin olla uskollinen juuri siinä, mitä Jumala on kohdalle antanut.

Sen voisi sanoa niin, että pieni on kaunista. Kun nyt pysähdyn ja katson sitä pientä, niin näen niitä aarteita, jotka Jumala on varastoinut siihen pieneen. Pieni alkaa näyttää arvokkaalta ja sieltä löytyy kätkössä olleita aarteita. Oli ainutkertaista viedä lastansa kouluun, vaikka hänellä on ollut vaikeuksia herätä. Oli kunnia saada istua olohuoneessa ja kohdata elämän tarkoitus yhden kysymyksen kautta nuoren aikuisen kanssa.

Lopettelimme juttelun muisteluun. Olimme rakkaan ystäväperheen tykönä silloin kerran, kun tämä nuori oli ehkä neljävuotias. Perheen isoisä oli kotona kuolemansairaana. Hän kutsui koko perhekuntansa siihen vuoteen viereen. Mekin pääsimme. Hän kertoi lapsen lapsen lapsilleen, että Taivaan Isä ottaa hänet kohta pois. Hän menee Jumalan tykö. ”Isoisä odottaa teitä siellä, kun te tulette. Saamme nähdä jälleen,” sanoi hän ja siunasi tänne jäävät.

Hyvältä tuntuu, kun tietää, että Jumala on luonut ihmisen kasvamaan läpi elämän eri kausien. Vanheneminen tuntuu silti haikealta sekä minusta että tyttärestä. Se panee ihmistä oikealle paikalle. Se asettaa rajat. On vain yksi, joka on ääretön, iankaikkinen Isä, Jeesus Kristus. Hän rakastaa meitä ja se lohduttaa, sillä parempaa on edessäpäin. Hän oli siinä olkkarissa meidän kanssamme, ja me harjoittelimme iankaikkisuutta.

Jumala antaa meille synnit anteeksi Jeesuksen kautta. Ota vastaan se anteeksiantamus! Jumala näkee katuvan sydämesi ja puhdistaa sinut. Niin saamme elää iankaikkisuuden hänen yhteydessään täällä ajassa ja ajan tuolla puolen. Valkeus luo elämää. On Jumalan kevät. Toivotan iloista Ylösnousemuksen juhlaa.

SEPPO NIEMELÄ



 
A-Ratkaisut Oy