Etusivu

Airuen kansilehti

Pääkirjoitus

Lehdet

Yhteystiedot

Tilaa

Osoitteenmuutos

Tilauksen peruutus

Palaute

Linkit


  Airut

 



pääkirjoitus


Oletko linjassa?
05.06.2007
Kirkko on ollut monessa aloitteentekijä. Kirkko aloitti lukutaito-opetuksen ja koululaitoksen. Lukutaito oli yksinkertainen ja välttämätön väline, jotta Jeesuksen antama lähetyskäsky voitaisiin toteuttaa. Kuninkaallinen säännös vuodelta 1762 velvoitti seurakuntia, että ne huolehtivat siitä, että lukkarit tai koulumestarit opettivat lapsia. Kirkko aloitti paikallishallinnon. Ennen kuin kuntalaitosta vielä oli, olivat seurakunnat. Lukkari oli pitkään ainakin maaseudulla monin paikoin tavallisten ihmisten asiain hoitaja kuntaan päin.

Kuvan copyright K. Niemelä/Airut-lehti


Ihmisten moninainen auttaminen sopi kirkon opetuksen kanssa yhteen ja olihan keskiajan yhteiskunnallisista visionääreistä, utopisteista, moni oikeasti Jeesusta seuraava ja Raamattuaan tutkisteleva pappisihminen. Kirkko aloitti myös sairaanhoitotyön, sosiaalityön ja perhetyön ja tänäkin päivänä kirkko on tehnyt monia hyviä yhteiskunnallisia aloitteita ja myös toiminut niiden suunnassa.

Näiden aloitteiden toteuttaminen on suureksi osaksi sitten siirtynyt kunnalliselle puolelle, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Nämä ihmisten hyvää tarkoittavat asiat voivat lähteä kuitenkin erilaisista vaikuttimista. Se suuri ihmisestä huolehtiva puu, joka on kasvanut ja saanut alkunsa evankeliumin sinapin siemenestä, antaa monin paikoin tyydyttävät ja osin hyvätkin mahdollisuudet lähimmäisen rakkauden harjoittamiseen. Siitä puusta on kuitenkin tullut ajan kuluessa hyvinvointipuu, jossa mahdollisuuksia ei voida toteuttaa, koska alkuperäinen vaikutin (rakkaus) ja voima (Pyhä Henki) puuttuvat.

Ensimmäinen parannusta odottava juttu on, että se minkä evankeliumin mukaan pitäisi nousta rakkaudesta ja olla Pyhän Hengen voiman henkeyttämää on usein hengeltään ja vaikuttimiltaan oikeuksien vaatimista ja lakiin vetoamista. Jonkin pienen lakimomentin takia oikeutetaan heikko-osaisten syrjintä. Jokaisen omasta valinnasta riippuu, mistä vaikuttimista palvelemme tai mistä vaikuttimista haemme apua. Usein kuitenkin kuulen uskovaistenkin puhuvan katkeraan tai kateelliseen äänensävyyn siitä, miten hyvinvointia ja oikeuksia jaetaan. Hämmästyn sitä, että niin monia ajaa omanvoitonpyynti. Sen sijaan meidän tulisi asioita kohdatessamme kysyä itseltämme ja arvioida keskenämme sävyisästi sitä, kenen voimassa ja kenen valtuuttamina me toimimme! Vain ne teot, jotka ovat linjassa evankeliumin kanssa tuottavat kunniaa Jumalalle!

Toinen asia, mikä vaatii korjausta on se, että me ulkoistamme monet hyvät asiat pois itseltämme. Tarkoitan sitä, että vaikka me emme pitäisi seurakuntana yllä koulua, tulisi meillä olla sellainen asenne ja ymmärrys, että me olemme kaikki vielä opetuslapsia. Emme ole täysin oppineita. Jumala kutsuu meitä oppimaan raitista evankeliumia, sillä siitä nousee toisia armossa huomioon ottava elämä. Muistakaa, että me emme elä vielä taivaassa, vaan epätäydellisessä maailmassa. Tarvitsemme joka hetki uutta voimaa ja rohkeutta, jotta voisimme olla uskollisia omassa tilanteessa ja tehtävässä. Pois poikenneiden, sekä normaalien että poikkeavien, ja myös kanssauskovien moninainen auttaminen on edelleen linjassa evankeliumin kanssa. Jeesusta seuraava elämä tuo maalliseen hätään toivon ja auttaa lähimmäistä meidän kauttamme.

Seppo Niemelä



 
A-Ratkaisut Oy