Etusivu

Airuen kansilehti

Pääkirjoitus

Lehdet

Yhteystiedot

Tilaa

Osoitteenmuutos

Tilauksen peruutus

Palaute

Linkit


  Airut

 



pääkirjoitus


Otetaan tulijat vastaan
20.09.2007
Kaikilla ihmisillä on erilaisia elämänvaiheita, joista toiset ovat helpompia toiset vaikeampia. Eräässä elämänvaiheessa olin niin kiireinen, että en aina jaksanut edes pyhäpäivänä hiljentyä. Stressi tuntui jo keskittymiskyvyn puutteena. Mutta väsymys ei ollut kaiken onnettomuuden syy, vaan se, että tärkeysjärjestys oli väärä. Jumala otti minut siitä kiinni, ja niinpä lupasin pyhittää lepopäivän Jumalalle ja perheelle.

Hyvä päätös koetellaan aina. Muutaman päivän kuluttua sain puhelinsoiton, jossa pyydettiin pitämään raamattutuntia erääseen tuttuun seurakuntaan. Kiitin luottamuksesta ja lupasin. Tämä jokapyhäinen tilaisuus myös radioitiin aina. Mikä mainio tilaisuus julistaa ja samalla ehkä saada Airut-lehdelle tunnettuutta.

Mutta sitten se tapahtui. Omatuntoni otti minut kiinni siitä, mitä olin luvannut Jumalalle. Siinä elämäni tilanteessa seurakuntatyö oli työtä, joka vei ajan siltä, että olisin voinut riittävästi levätä ja olla kahden Jumalan kanssa. Minua hävetti, mutta soitin kuitenkin ja peruin osuuteni.

Onko meidän siis pyhitettävä lepopäiväksi sunnuntai tai lauantai? Asiasta puhutaan Roomalaiskirjeen 14. luvussa. ”Hyväksykää uskossaan heikko joukkoonne, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.”

Sanooko Raamattu todella, että meille eri päivien tärkeysjärjestys on mielipidekysymys eikä annettu asetus? Päätä itse, mitä tarkoittaa se, että Paavali sanoo: ”Toinen pitää yhtä päivää toista parempana, toinen pitää kaikkia päiviä yhtä hyvinä. Kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.” Uskomatonta, vai mitä!

Mutta tälle kaikelle on myös selitys. Asia ei ole niin, että kristitty voi olla haihattelija ja milloin mitäkin mieltä, sopivasti oman mukavuuden mukaan. Sen sijaan kysymys on vakavasta valinnasta, joka tehdään asioita punniten ja Jumalalta kysellen. ”Joka valitsee tietyn päivän, valitsee Herran tähden. Joka syö, syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa.”

Raamattu puhuu tässä koko ajan vakaista uskovista, jotka valinnoillaan palvelevat ja kunnioittavat Jumalaa. Jakso, jossa mielipiteistä puhutaan, alkoi siis kehotuksella: Hyväksykää joukkoonne! (Näin RK ja KR. Vanha käännös ja Saarnivaara käyttävät sanaa ”hoivatkaa”. Novum antaa molemmat merkitykset.) Tästä pääsemmekin lähemmäksi sitä tarkoitusta, miksi meitä rohkaistaan (Hb !0:25) kokoontumaan yhteen.

Meidän tulee siis hyväksyä joukkoomme sellainenkin, jolla on erilainen mielipide kuin itsellämme. Ja perusteena on se, että ihminen on valinnut toimintansa, siksi että voisi kunnioittaa sillä Herraa, ei omaa itseään hemmotellakseen. Jumalan omat kuuluvat yhteen. En siis tarkoita harhaoppisia, joita sana kehottaa varoittamaan. (Ti 3:10.)

Seurakunnalla olisi kysyntää, jos oikeasti ottaisimme ihmisen vastaan. Se olisi jotain muuta kuin, että annamme hänen ”käydä kirkossa.” Me emme tekisi hänestä vain havaintoa, vaan myös antaisimme hänelle tunnustuksen ja hyväksynnän saman Hengen kautta, joka meissä vaikuttaa. Se tietenkin voi tapahtua monella tavalla, mutta tavallisesti sen kuitenkin huomaa ja tuntee. Näin hän ja me myös koemme, että olemme toinen toistemme jäseniä Kristuksessa.

Monesti uusia ihmisiä otetaan vastaan yhden viranhaltijan tai kättelijän kautta ja pahimmassa tapauksessa vain paperilla. Jumalan Sana kehottaa meitä kaikkia osallistumaan siihen. Ottakaa hoivaten joukkoonne jokainen heikkouskoinenkin. Jumalan rakastaminen lähimmäisen rakastaminen on liitetty yhteen. Jumalan rakennelmassa niitä ei eroteta toisistaan.

Seppo Niemelä



 
A-Ratkaisut Oy