Etusivu

Airuen kansilehti

Pääkirjoitus

Lehdet

Yhteystiedot

Tilaa

Osoitteenmuutos

Tilauksen peruutus

Palaute

Linkit


  Airut

 



pääkirjoitus


Onko Jumala olemassa?
03.04.2009
Joku seurakunnan vastuunkantaja huokasi kerran ääneen: Minä en kyllä tiedä, onko se Jumala olemassa? En muista, miten toiset siihen reagoivat, mutta myöhemmin Jumala puhui minulle, että tuo ihminen kaipasi yhteyttä Jumalaan.
On hälyttävää, että seurakunnan keskellä esiintyy tällaista pahoinvointia, yksinäisyyttä ja eristyksiin ajautumista. Uskovalla on tietenkin oma vastuu itsestään, mutta lähimmäisvastuuta emme saa kieltää. Onkin erittäin hieno juttu, että myös apu yksinäisyyteen saattaa olla lähellä. Mutta onko se?

Huomaan ensinnäkin, että kyseessä on huokaus. Siitä on sanottu, että huokaus on usein alkeellisin muoto rukousta. Se oli  selvästi tarkoitettu toisten kuultavaksi ja siinä mielessä avun pyyntö, tai mielialan jakamista. Sitten huomaan paikan, jossa huokaus tapahtui: seurakunnan jäsenten yhteydessä, joista Jeesus sanoi: Jos te valkeudessa vaellatte, teillä on yhteys keskenänne.

Mitä pimeää tässä sitten esiintyi, jos yhteys oli vähissä? Pitäisi pysähtyä kysymään, esiintyykö pimeyttä hengen alueella vai onko se sielun huokaus, jotta saisi yhteyttä veljien ja sisarten kanssa. Ja vihdoin vielä, tulisi myös rukoilla. Oliko kukaan koskaan rukoillut hänen kanssaan sydämestään hänestä välittäen? Viimeinen kysymys tarkoittaa itse asiassa juuri sitä ”onko Jumala olemassa” tässä seurakunnassa? Vai pyrkiikö hän nyt kolkuttaen sisään?

On paljon ihmisiä, jotka inhimillisesti ottaen eivät meitä suuresti miellytä, mutta silti he ovat lampaita Jumalan tarhassa. Puuttuiko siis loppujen lopuksi Vapahtajan rakkautta, johon Herra ei saanut muotoa lähikristittyjen kautta? Oliko kysymys taidon puutteesta? Sanotaanhan, että rakkaus on kekseliäs. Se pakottaa välittämään.
Löytyykö vastaus näiltä suunnilta? Kyllä! Vasta näiden meitä koskevien vastuiden jälkeen vastuu Jumalan täällä olemisesta meidän kannaltamme siirtyy huokaajalle itselleen.

Vastaammeko huokaukseen siis vain älyllisesti? Ei suinkaan, vaikka se olisikin ehkä helpoin tapa. Vastaamme Hengen johdatuksessa, hänessä älyämme käyttäen. Tunnemme kipua yhdessä erilleen joutuneen kanssa ja palaamme siihen yhteyteen, jonka lähde on Kristus, ei meidän ponnistelumme. Tämä onkin vaaka, jolla punnitaan se, ”onko Jumala olemassa” tässä meidän keskellämme.
Vaaka osoittaa, mitä Jeesus todella minulle merkitsee! Annan Sanan miekan leikata nyt sieluni hötkyilyt irti hengestäni ja etsin ratkaisun tyytymällä Jeesuksen opastukseen. Itkekää itkevien kanssa ja iloitkaa iloitsevien kanssa, mutta hengessäni sen kaiken yli yltää Kristuksen rauha ja rakkaus. Siten Pyhä Henki osoittaa, että Jumala on!

Seppo Niemelä


 
A-Ratkaisut Oy