Etusivu

Airuen kansilehti

Pääkirjoitus

Lehdet

Yhteystiedot

Tilaa

Osoitteenmuutos

Tilauksen peruutus

Palaute

Linkit


  Airut

 



pääkirjoitus


Siksi me elämme
06.03.2009
Muistan aina vierailuni diakoni Kyösti Malmin kanssa inkeriläisten vanhusten kodeissa rukoillen ja ehtoollista jakaen. Kyösti oli käynyt omin käsin nostamassa perunoita eräällekin mummolle, jonka hökkelimäiseen majaan Kelton kylällä poikkesimme. Samalla matkalla kävimme Aunuksen silloin rakenteilla olleen kirkon työmaaruokalassa syömässä. Sielläkin Inkerin mummot laittoivat kaikessa niukkuudessa maukasta ruokaa. Ja uskoivat Jumalaan ja rukoilivat.

Kun Ruotsin valta alueella aikoinaan murtui, teki tsaari alueen suomalaisista ilmaisia rakennustyöläisiä uudelle pääkaupungilleen, heistä tuli osaksi myös elintarvikehuollosta huolehtivia talonpoikia. Ja sitten venäläistämisaikana ”tsuhnien” omaleimaisuus piti saada tuhottua. Mutta oliko siinä heidän olemisensa merkitys?

Mikä on tänään Ruotsissa olevien puolen miljoonan suomalaisen merkitys? Oliko se, se että he saivat työtä ja leipää? Vielä voi kysyä sitä, mikä merkitys sitten meillä on, jotka olemme edelleen täällä Suomenniemellä tai niillä, jotka ovet Amerikoissa?

Ihmisen ja kansan elämän merkitys saattaa kadota tai he voivat antaa elämälleen monenlaisia merkityksiä. Vain Jumala voi käyttää ihmistä tai kansaa myös jollain merkittävällä tavalla. Tärkein merkityksemme on se, että Jumala on kutsunut meidätkin omikseen lähetyskäskyn kautta. Se antaa meille arvon.

Oman yhteisönsä muuttuvissa olosuhteissa Jumala kutsuu ihmistä suhteeseen itsensä kanssa. Hän voi kutsua sairauden tai terveyden kautta ja monet tulevat. Joku voi olla altis kuuntelemaan Jumalan kutsua vain vaikeuksissa, mutta jos niistä olisi varjeltunut, hän ei ehkä olisi pelastunut. Kun elintaso nousee, ihmiselle on tyypillistä hakea mukavuutta mieluummin kuin Jumalaa.

Inkerin suomalaisilta otettiin pois kaikki maallinen, karjalaisilta otettiin pois heidän kauniit kunnaansa, mutta karjalaisia meiltä ei otettu pois. He ovat meidän kanssamme ja se on kiitoksen aihe. Ehkä Jumala pitää huolen Karjalasta niin, että antaa sen joskus jopa takaisin, vaikka ihmiset ovatkin tärkeämpiä kuin maat. Molempien Jumalalle antamisella on oleellinen merkitys. Jumala ei nimittäin voi huolehtia sellaisesta, mikä ei ole annettu hänelle ja kuka meistä haluaisi taakakseen jotain sellaista, joka lähtee omasta voimastamme.

Jumalalle voimme antaa myös sellaista, mikä ei ole nyt meidän tai ei koskaan ole ollutkaan meidän. Eikö loppujen lopuksi kaikki, myös maa ja taivas, ole Herran. Ja silti voimme antaa hänelle jonkun meille oikeastaan kuulumattoman kalliin asian ja erityisesti rakkaan ihmisen. Koko historian ydin on siinä, että Jumalan tahto tapahtuu. Ja se on, että voisi huolehtia meistä eli että kaikki ihmiset tulisivat pelastukseen.

Eivät Inkerinmaan uskovat mummot elä palvellaksensa itseään emmekä me elä palvellaksemme itseämme. Siksi me elämme, että palvelisimme Jumalaa ja että hänen kunniansa tulisi kaikkien tietoon. Sen vuoksi rukoilemme, että hän valmistaisi ihmisten sydämiä, mieliä ja heidän kotinsa ilmapiiriä, jotta he olisivat valmiita ottamaan evankeliumin vastaan Jumalalta. Ihmisen sydän on ainoa, joka on hänen omansa ja jonka hän voi Jumalalle antaa. Pyydämme myös, että meidän kykymme kohdata toisiamme tulisi häneltä eikä meidän luonnollisesta kyvystämme.


Seppo Niemelä




 
A-Ratkaisut Oy