Etusivu

Airuen kansilehti

Pääkirjoitus

Lehdet

Yhteystiedot

Tilaa

Osoitteenmuutos

Tilauksen peruutus

Palaute

Linkit


  Airut

 



pääkirjoitus


Isien into meille
02.01.2012
Pääkirjoitus lokakuu 2011


Olen viime aikoina miettinyt, mikä isänä olemista innostaa. Havaitsin, että minulle yksi suuria inspiraation lähteitä oli se, että sain opettaa omille lapsille Jumalan tietä. Vaikka kodissamme alkuvuosina mielialat vaihtelivat kovastikin onnen kukkuloilta ahdistuksen koleikkoihin, yksi piti meitä yhdessä. Jumalan Sana. Se on oikeasti elämän leipä. Me kunnioitimme sitä. Ja Jumala sitoutui Sanaansa, lupauksensa mukaan.
Siellä Sanassa sanotaan kauniisti Saarnaajan kirjassa – Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan pitkään saat sen takaisin. (Sr 11:1.) Usein ajatellaan, että vetten yli lähettäminen on lähetystyötä. Ja sitä se varmasti on. Minun mielestäni vetten yli lähettäminen on myös sitä, mitä me teemme sukupolvien ylitse. Kodeissa, lapsiamme opettamalla ja puolisoina armosta elämällä. Ajan myötä se leipä tulee myös takaisin.

Isän kirjahylly kiinnostaa. Viimeksi sieltä löytyi sellainen pikkukirjanen, jonka nimi oli Miten olla kristitty olematta uskonnollinen. Minulta kysyttiin, - isä muistatko, kun te kävitte tätä kirjaa lävitse toisten lasten kanssa ja minä en osannut vielä lukea? Saisinko tämän nyt lainaksi?
Toinen pojistani oli käymässä äidin nimipäivillä vaimonsa ja lastensa kanssa. Juttu jatkui. – Minä olin vähän häiriöksi, kun en pystynyt osallistumaan. Kysyin, - mitenkäs olet siitä selvinnyt? Poika vastasi, - no minä olen sitten ottanut teitä kiinni opiskelussa, tulihan minusta seurakunnan paimen. Leipä oli tullut takaisin.

Sitten toinen takaisin tuleminen. Kuuntelin useammankin kerran autossa ugandalaisen sananjulistaja ja rukousopettaja Mikael Kimulin vierailun puhetta cd-levyltä. Hän kertoi siinä kuinka Uganda luisui hirmuhallitsija Idi Aminin diktatuuriin. Lopulta Amin luovutti maansa islamin ja sharialain haltuun. Kristuksen seuraaminen kiellettiin, mutta uskovat alkoivat kokoontua viidakoissa.
He oppivat rukoilemaan. Lopulta siitä kasvoi läpi vuorokausien ja viikkojen kestävä rukousliike. Ja Jumala oli uskollinen kansalleen. Kun Aminin hallinto oli päättynyt, sitä seurasi julma AIDS-tuho. Mutta Jumala puhui omilleen, jotta olisi löydettävä Jumalan maalle antama profeetallinen kutsu ja luovutettava maa takaisin Taivaan Jumalalle. Ja ihme tapahtui. Juhla parannuksen tekoa varten järjestettiin v. 1996, jossa Ugandan uusi presidentti ja hänen puolisonsa luovuttivat maan hengellisesti Jumalalle vertauskuvallisesti ojentamalla maan lipun seurakunnalle suuressa kansallisessa rukoustapahtumassa.

Mutta viesti meille tulee tässä: ugandalainen pastori Kimuli kiittää meitä, suomalaisia, englantilaisia, saksalaisia siitä, että meidän esi-isämme toivat evankeliumin Afrikkaan.
Viesti ei lopu vain kiitokseen, vaan kiitosta seuraa rohkaisu: Älkää luopuko Jumalasta, joka teidän isiänne innosti ja joka on meidät pelastanut. Me olemme heidän työnsä hedelmää, poikia ja tyttäriä ja kehotamme teitä, ottakaa takaisin se paikka, jonka Jumala teidän isillenne on tässä maassa antanut. – Kiitos rohkaisusta! Me tahdomme pysyä Jumalan kutsulle kuuliaisina!

Seppo Niemelä


 
A-Ratkaisut Oy