Airut lehti on suomalainen hyvän sanan kristillinen lehti - Airut - a christian newspaper

Rauhaa ja rohkeutta!

On aatonaattoyö ja myrskytuuli puhaltaa ulkona. Istun sisällä lämpimässä ja mietin Filippiinien tulvan uhreja ja Intian aids-lapsia. Kiitän Jumalaa ja rukoilen suojaa myös heille joilla sitä ei ole. Suomessa ja itselläni on kaikki hyvin, ainakin suurin piirtein. Mietin miten paljon stressiä, ahdistusta, uhkaa, vastoinkäymistä ja huolta voikaan ihminen kohdata ja kestää. Siihen vaikuttaa muun muassa resilienssi – palautumiskyky. Resilienssiä voidaan pitää myös ponnahduksena takaisin, pois vastoinkäymisistä, traumasta, uhasta tai merkittävästä stressistä. Voisiko se ehkä olla myös eräänlaista sitkeyttä ja kestävyyskykyä, toivon ylläpitämistä ja erilaisia keinoja selviytyä elämän vaikeuksista eteenpäin. Palautumiskykyä on sekin, miten selviää erilaisista ihmissuhdeongelmista ja vakavista terveysongelmista. Siihen vaikuttavat tapamme käyttäytyä, ajatella ja toimia erilaisissa tilanteissa. Viktor Frankl psykiatri ja logoterapian perustaja on kirjoittanut esimerkiksi selviytymisestään keskitysleiriltä. Toivon ylläpito ja siihen uskominen on tärkeää.

 

Olemme vuorovaikutuksessa itsemme, toistemme ja ympäristömme kanssa, joihin vaikuttavat sisäiset voimavaramme kuten tunneäly, ongelmanratkaisukyky ja kestävyys vastoinkäymisissä sekä positiiviset voimavaramme ja lähipiirimme. Suurin tekijä selviytyä vastoinkäymisistä erään tutkimuksen mukaan on lähiverkostot ja sieltä tuleva tuki. Tähän haluan vielä lisätä Jumalalta tulevan tuen. Elämme suhteessa, jossa kohtaa vertikaalinen ja horisontaalinen taso: suhde ihmisen ja Jumalan välillä ja suhde toisiin ihmisiin. Tutkiessani seurakunnan vapaaehtoisille suunnattua johtajuuskoulutusta Jumalalta tuleva resurssi, rukouksen koettu vaikutus, oli yksi merkittävistä tekijöistä ihmisen itseä tukevissa resursseissa. Näitä vuorovaikutustekijöitä, suhdetta Jumalaan ja toisiin ihmisiin voi vahvistaa. Erityisesti turvallinen muisteleminen ja rukous vahvistavat yhteyttä. Ne auttavat ja parantavat. Usein paraneminen on prosessi, jossa on erilaisia vaiheita. Näihin vaiheisiin saattaa liittyä myös lääkinnällinen hoito ja ohjaus.

 

Lasta suojaavat erilaisissa traumoissa erityisesti turvallinen ja hyvä kohtelu. Lapsi tarvitsee turvallisia aikuisia ympärilleen. Yksikin välittävä aikuinen riittää. Lasta auttaa paluussa normaaliin kehityksenmukaiseen elämään ja normaaliin arkeen, aito läsnäolo ja välittäminen. Se mitä järkytyksestä seuraa on tärkeää. Se, että kaikille osallisina olleille muodostuisi yhteinen tarina tapahtumasta ja kommunikaatio olisi avointa ja totuudenmukaista, on merkittävää. Se edesauttaa selviytymistä. Normaalin arjenkin voi lastenpsykologien mukaan luoda uudestaan, jos se on hävinnyt.

Resilienssiä eli palautumiskykyä voi vahvistaa rakentamalla ihmissuhteita ja ottamalla tukea vastaan. Näihin ihmissuhteisiin liittyvät perhe, läheiset ihmiset, vertaishenkilöt, ystävät ja suhde Jumalaan. Ihminen on kokonaisuus, johon vaikuttavat fyysinen, psyykkinen ja hengellinen ulottuvuus. Voimme opetella ajattelemaan, että elämän kriisien yli voi päästä, selviämme. Jumalan armo kantaa silloinkin, kun en itse pysty tai jaksa. Hänen armonsa varaan voimme heittäytyä. Se kyllä kestää. Tästä esimerkkinä on Pietari, joka kielsi Jeesuksen, mutta sai armon. Raamatussa kerrotaan miten Jeesus sanoo hänestä myöhemmin: ”- - sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita” (Mt. 16:18).

 

Elämämme on jatkuvassa muutoksessa. Yhteiskunta muuttuu ja me sen mukana. Muutoksen hyväksyminen, siinä eläminen, eteenpäin kulkeminen ja oppiminen käy pikku hiljaa. Ollessamme keskellä turbulenssia ja vaikeuksia, voimme toteuttaa pieniä realistisia asioita yksi kerrallaan. Voin esimerkiksi lukea joka päivä jakeen Sanasta, jota voin mietiskellä päivän mittaan. Itseni tulee olla aktiivinen, ongelmat eivät useinkaan häviä itsestään. Kaikista tilanteista voimme oppia ja ne voivat viedä meitä eteenpäin ja muuttua voimavaroiksi. Resilienssiä vahvistetaan muun muassa tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimisen, omien voimavarojen tunnistamisen ja stressinsäätelyjärjestelmän hallitsemisen avulla. Tällaisessa vaikeassa tilanteessa sotapäällikkö Barak (Tuom. 4–5) tarvitsi tukea ja apua lähtiessään sotajoukkoineen taisteluun. Hän tajusi, ettei selviäisi omassa voimassaan. Debora oli naisprofeetta ja tuomari tuon ajan Israelissa. Hän lähti taisteluun Barakin kanssa, rohkaisemaan häntä ja sotajoukkoa sekä heijastamaan ja tuomaan esiin Jumalan kunniaa. Voimme myös puhua itsellemme hyvää, suhteuttaa asiat tiettyyn perspektiiviin ilman kauhistelua, oppia aiemmista selviytymisistä ja kommunikoida toistemme kanssa. Itselleen voi puhua myös hyvää Jumalan sanoin lukemalla niitä Raamatusta. Esimerkiksi Sefanja 3:17 kertoo, miten Jumala iloitsee ja riemuitsee sinusta. Hän haluaa auttaa. Se on Hänen luonteensa.

 

Kannattaa etsiä ja vaalia yhteyttä toisten kanssa, jopa seurakuntayhteyttä. Eräskin tutkimus kertoo, että seurakunnassa käyvät ihmiset ovat onnellisempia kuin muut. Yhteys nostaa ja kantaa. Se muuttaa meitä. Voimme vahvistaa ongelmanratkaisukykyämme ja kykyä rauhoittua, rauhoittaa kehoa, tunteita ja mieltä. Liikunnalla ja palautumisella on tässä myös oma paikkansa. Mikä meitä rauhoittaisikaan elämän kriiseissä enemmän kuin tieto ja kokemus siitä, että Hän seisoo vierellämme, nostaa ja kantaa meitä. Saamme tuntea elävän Jumalan, joka on kaiken ymmärryksen, rauhan, viisauden ja tiedon lähde. Hän sanoo itsestään mm. näin: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Jh. 14:27.)

 

Rauhaa, iloa ja valoa!

Taivaan Isän siunausta ja rohkeutta Sinulle uutena vuonna 2018!

Edellinen postaus