Pääkirjoitus
Tutustumista isään
2.12.2020
Koko maapallo on päässyt tutustumaan johonkin, mikä on hyvin yhteistä. Ja syy on yleismaailmallinen, Covid-19 pandemia eli kulkutauti. Tietysti tutustumisen laatu vaihtelee henkilökohtaisella tasolla, mutta nyt kohde on todellisempi ja lähempi kuin vaikkapa ilmastonmuutos.
Koronapandemian tähden moni turisti jää tulematta esimerkiksi Lappiin. Moni on kuullut Lapin avarasta luonnosta ja, että siellä voi kuulla, miten kaikkeus vaikenee ja revontulet räiskyvät taivaalla. Jotkut ovat pettyneitä nykytilanteeseen, mutta toiset odottavat vielä innokkaammin, koska pääsevät tutustumaan heille uusiin ilmiöihin, jotka meille ovat tuttuja jo lapsuudesta lähtien.
Nämä ihmiset eivät ennen edes tienneet noista asioista, mutta he kuulivat niistä ja uskoivat, että sellaista on olemassa, ja he tulivat tai tulevat tänne. On myös lukemattomia ihmisiä. jotka eivät ole kuulleet todellisuutta Jumalasta, ennen kuin kuulevat siitä niiltä, jotka elävät Hänen todellisuudessaan.
Jumalan itseilmoituksessa kerrotaan, että Hän on Isä. Tutustuessamme tähän uutiseen löydämme paljon uutta. Uusi testamentti (1992 käyttöön otettu) ilmaisee asian hienosti, kun siinä puhutaan suhteesta isään, ”jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa.” (Ef 3:15) Olin vielä koulua käyvä poika, kun isäni kuoli. Kuolinvuoteellaan, myöhään illalla, hän sanoi minulle: ”Mene sinä, Seppo, jo nukkumaan, kun on jo niin myöhä.” Hän jäi äidin ja papin kanssa. Hän huolehti.
Olin isän toisesta perheestä ja kuulin, kun hän keskusteli aikuisten velipuolieni kanssa. Myöhemmin aikuisena tämä esimerkki muuttui omakohtaiseksi suhteessa omiin poikiini ja tyttäriini. Isäni ymmärsi ja hoiti suhteita niin hyvin kuin itse syntymästä asti puoliorpona elänyt pystyi. Se oli epätäydellistä kuvastusta siitä, mitä taivaallisen Isän suhde poikiinsa ja tyttäriinsä on. Mutta se kuvasti sitä, mitä isä kaipasi olla. Usein, huolimatta vääristäkin ratkaisuista, suhteemme kuvasti tuon täydellisen suhteen kaipuuta.
Vanhemman ja lapsen välisen suhteen syvyyttä kuvaa ehkä vielä syvemmin äidin ja lapsen suhde. Kuka pystyy keräämään ja lukemaan ne ajatukset, jotka äidin mielessä liikkuvat lasta kohtaan. Ja niistä kaikista lapsi on autuaan tietämätön. Varmaan hän tietää sen jossain mielessä, mutta vain ajoittain hän tietoisesti sen tuntee. Samoin Jumala ajattelee meitä koko ajan, vaikka osa meistä ei tunne sitä lainkaan ja toinenkin osa vain epätäydellisesti. Siksi on tärkeää tutustua Hänen isyyteensä tarkemmin katsomalla Jeesusta ja kuuntelemalla Hänen opetuksiaan.
Seppo Niemelä
seppo.niemela(at)airut.net