Airut lehti on suomalainen hyvän sanan kristillinen lehti - Airut - a christian newspaper

Pääkirjoitus

Joulukuu 2018

Tapahtui vain kerran

Se oli filosofoinnin paikka. Istuin tavallisena joulukuun iltana puutarhakeinussa. Vaimo oli lähtenyt käymään kaupassa. Vieressä istui kolmivuotias tyttärentytär. Katselimme, kuinka tähdet alkoivat syttyä taivaan alle. Tyttö huomasi ensimmäisen. Puhuimme näkymättömistä asioista, sellaisista kuin valosta ja taivaanvoimista, jotka pitävät avaruutta koossa ja liikkeessä ja elämän ihmeestä. Ja taivaasta, näkyvästä ja siitä toisesta. Hän nauroi iloisesti.

Maailmassa onkin paljon näkymätöntä, esimerkiksi ajatus. Tosin nykyään ajatus voidaan ikään kuin ”nähdä”, kun se on varastoitu proteiineina muistiin, mutta itse mieltä, ihmissielua, joka aktiivisesti ajattelee ja päättää teoistaan, ei kukaan näe.
 

Oikeasti en siis näe sinua. Näen vain ulkoisen olemuksesi hahmon, mutta todelliseen sinuun voin tutustua, jos ilmaiset minulle sanallisesti sisäistä todellissuuttasi. Jos ihminen on näin hankalasti nähtävissä, niin kuinka kukaan voisi nähdä Jumalan?

Vuosittain yhä kasvava joukko nuoria jättää peruskoulun tai lukion jälkeen pyrkimättä jatkokoulutukseen. Helle esitetään ajatuksia tulevaisuudesta, mutta he tarvitsevat eläviä esikuvia, joita esimerkiksi veteraanit olivat. Onko minusta esikuvaksi vai pidänkö vain ihanteellisia puheita?
 

Usein näemme myös pelottavia esikuvia, kuten itsenäisyyspäivänä hakaristilippuja. Oli mielenosoituksia, joissa julistettiin pahaa ihannetta, joka on jo aiemmin johtanut hirmutekoihin.

Hyviä ajatuksia ja ihanteita kyllä tarvitaan, mutta hyvinäkin ne ovat rajallisia ja unohtavat jotain jopa kokonaan. Niistä puuttuu tasapainoa, nöyryyttä, lähimmäisen kunnioittamista, lempeyttä, anteeksiantoa.
 

Ihanteet kuuluvat ihmisen luontoon, vaikka parhainkin ihminen jää niiden täyttämisessä kauaksi täydellisyydestä. Ranskan keltaliivit, Italian populistit ja islamin terroristit taistelevat kaikki aatteensa puolesta. Ja vinoutuneet päätökset toistuvat toinen toisensa jälkeen. Onko meillä siis mitään toivoa?

Vain kerran ihmiskunta on tuottanut henkilön, jonka kautta ihmisyyden koko kauneus ja pyhyys on toteutunut. Toivoa siis on, sillä itse kaiken Luoja tuli ihmiseksi ja antaa jokaiselle halukkaalle mahdollisuuden onnistua.
 

Jumala ei käyttänyt apunaan vain aatetta, josta seuraisi kylmiä ajatusharjoituksia tai mietiskelyä. Jumala valitsi muodon, jossa Hän tuli ikään kuin ulos äärettömyydestään ja kirkkaudestaan, meille tuttuun asuun. Hän tuli Jeesuksessa lapsena, - meille turvallisessa muodossa. Ja vaikka se tapahtui vain kerran, se riittää, koska Hän on edelleen sama, vaikkakin ylösnousseena.

Hän tuli näkyväksi ja rajalliseksi, sillä ääretön ei tyydytä meitä varsinkaan hädässä. Me tarvitsemme Hänen kätensä, johon voimme tarttua ja ystävän, joka sanoo: ”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi!” Jeesus on sellainen ystävä, Hän auttaa sinua. Pyydä sitä Häneltä!

Seppo Niemelä
ota yhteyttä seppo.niemela(at)airut.net

Seppo Niemelä

Pääkirjoitusten arkisto


Seppo Niemelä