Airut lehti on suomalainen hyvän sanan kristillinen lehti - Airut - a christian newspaper

Pääkirjoitus

Katastrofin ohitus

2020.09-10

Aamu oli alkanut ihan normaalisti. Istuin syömässä aamupalaa. Vaimo valmisteli kumman hiljaisena selin minuun päivää varten jotakin. Minusta tuntui, että ilmapiiri oli jotenkin sulkeutunut. Katsoin vaimoa. Kasvojen totisuus vahvisti aavistusta. Kysyin: ”onko jotain pielessä?” –On! Hukkasin eilen avaimet ja ne eivät olleet edes omat. Olen etsinyt kaikkialta. Onkohan ne tippuneet matkalle, kälyn luokse?
”–Ikävä juttu.” – Tuntui silti hyvältä, kun hän kertoi, mikä häntä painoi. Se helpotti. Molempia.
Mihin muuhun kuin helpotukseen tuo aamuhetki olisi voinut johtaa? Ehkä ainakin pieneen katastrofiin, sillä joskus ihmisen aavistus siitä, mikä ilmapiirissä on vialla, menevät pieleen. Onneksi en tokaissut, että ”taisit nousta sängystä väärällä jalalla.”

Miksi sitten en avannut aamua ärsyyntyneellä tokaisulla? Löysin vastauksen saman aamun raamatunkohdasta, siitä että ymmärrykseni oli suojattu. En joutunut ensituntemusteni uhriksi. Ymmärryshän käsittää ja arvioi asioita entisten tuntemusten pohjalta, joten ne vaikuttavat siihenkin, mitä keittiössä tapahtuu.
En ollut epätoivoinen enkä ärtynyt vaan tunsin myötätuntoa vaimoa kohtaa. Se taas johtui siitä, että minulla oli uskoa ja toivoa, jotka suojasivat ymmärrystäni. Uskoin, että asia selviää ja ositin katastrofin. Joku on sanonut, että usko ja toivo ovat sielun silmille kuin kaksi silmäluomea, jotka suojaavat fyysisiä silmiämme. Minusta tuntui, että usko ja toivo voitelivat ymmärrystäni ja auttoivat minua toimimaan oikein. Ne antoivat myös myötätunnolle tilaa.

Minun täytyi jotenkin tuntea, mitä sen aamuhiljaisuuden takana ja edessä on, jotta voin tehdä päätöksen, mitä sanon tai teen. Tässä kohtaa päivän sana tuli kuvaani. Siinä pyydettiin, että ”Jeesuksen Kristuksen Jumala kirkkauden Isä, antaisi [meille] viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään. millaiseen toivoon hän on [meidät] kutsunut.”
Toisen lukutavan mukaan tuossa kohdassa pyydetään, että hän valaisisi, meidän sydämemme silmät (Ef 1:17-19 vkr; Novum). Siinä aamuhetkessä Jumala valaisi minun sydämeni silmät ja minä näin ja tunsin sydämelläni, että meillä oli toivoa ja se oli Jeesuksessa. Hän johti minut tekemään kysymykseni oikeassa hengessä ja mielentilassa. Tunsin myötätuntoa ja mieleni oli rauhassa.

Huomaa, että tuo kohta juoksuttaa eteemme tapahtumaketjun, jonka ytimessä on se, että opimme tuntemaan Jumalaa aina enemmän. Ja siitä seuraa, että silmämme avautuvat näkemään toivon. Näin meidät on kutsuttu ohittamaan katastrofi ja tuottamaan Jumalalle kunniaa.

Tule mukaan!

Seppo Niemelä

seppo.niemela(at)airut.net

Pääkirjoitusten arkisto