Airut lehti on suomalainen hyvän sanan kristillinen lehti - Airut - a christian newspaper

Pääkirjoitus

Taakkaa kevyemmäksi

2020.08

Kerään eri värisiä, muotoisia ja kokoisia kiviä rannalta ja polun varrelta mustaan reppuuni. Hetken perästä reppu painaa jo sen verran paljon, että päätän siirtää sen selkääni. Onneksi matka ei ole pitkä, vain muutama sata metriä sitten olisin perillä ja saisin laskea taakkani sille osoitettuun paikkaan. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika, jatkan askellustani ja mietin taakkojani, hengellisen elämän kasvua, rahahuolia, aikapaineita, ihmissuhteita, lapsia ja nuoria, koronaa, rikkinäistä tietokonetta, auton korjausta ja seurakunnan tilaa ynnä muuta sellaista. Huokaisen Herralle ja pyydän, että päivästä voisi tulla huolistani ja taakoistani huolimatta antoisa, että osaisin kohdata ihmisiä avoimin mielin ja kuulevin korvin, sydämellä – en vain teknisesti tiedolla.

Matkani kulkee mutkittelevaa polkua rannan tuntumassa. Laineet liplattavat ja huuhtovat rannan kiviä. Mustikanvarvuissa on vielä marjoja, joita poimin suuhuni ja kuikan huuto kiirii järvellä. Huomaan ajatusteni ja kiireen rauhoittuvan. Pysähdyn. Nautin maisemasta, sen äänistä ja käsillä olevasta hetkestä.  

Levättyäni huomaan mustan ja punaisen liuskekiven rinteessä. Mistähän nekin ovat siihen tulleet itselleen epätavalliseen paikkaan, mietin mielessäni. Entä ottaisinkohan ne matkaan vai jättäisinkö ne tällä kertaa väliin? Toisaalta ne kuvaisivat hyvin ihmisen taakkoja, kuten oman reppuni sisältöä. Taakat, pelot, tekemättömät työt ja huolet kasvavat niin helposti suuriksi, mustiksi möykyiksi sisälläni. Ja punainen taas, toisi siihen uuden ulottuvuuden.

Tulen reppuni kanssa taloon, jossa kivet pestään ja puhdistetaan uutta käyttöä varten. Se on kuin Savenvalajan työpöytä, jossa rikkinäisistä palasista muovataan uutta. Saan jättää taakkani ristin juurelle.

Valitsen mustalle liuskekivelle lasketuista useista erilaisista kivistä yhden, eri kokoisen ja näköisen kiven. Se kuvaa sen hetkistä taakkaani. Siirrän sen sitten rukousten saattelemana punaisen kiven päälle ristin juurelle. Näin se kuvaa symbolisesti sitä, mitä Kristus teki puolestani ristillä, sitä, miten hän otti kannettavakseen taakkani, että minulla ja sinulla rauha olisi, ja voisimme elää vapaasti yhteydessä Häneen ja toisiimme.

Matka jatkuu. Osallistun pienryhmään, jossa tutkimme Raamattua, keskustelemme ja jaamme asioitamme, rukoilemme ja siunaamme toinen toisemme.

Jälleen kerran teen valinnan, laskenko reppuni Hänen ristinsä juurelle, uskallanko jättää taakkani Hänelle, joka on luvannut pitää kaiken koossa (Kol 1:17) ja, josta ensimmäisessä Pietarin kirjeessä (1 Pt 5:7) kerrotaan näin: ”Heittäkää kaikki murheenne Hänen kannettavakseen, sillä Hän pitää teistä huolen”.  Hänen huolenpitoonsa ja Sanansa lupausten aarreaittaan tahdon kutsua Sinua tänään.

Kylli Niemelä

kylli.niemela(at)airut.net

Pääkirjoitusten arkisto